Ajankohtaista

Toi.minnan Helsingin toimipiste mukana Kelan rahoittamassa kehittämishankkeessa

20.2.2020
Toiminnallisten häiriöiden kuntoutuksen kehittämishanke

Saimme tammikuussa iloisia uutisia! Pääsimme mukaan Kelan toiminnallisten häiriöiden kuntoutuksen kehittämishankkeeseen. Tähän osallistuu toi.minnan Helsingin toimipisteestä toimintaterapeuttimme Heidi Lindström. ”Olen todella innostunut ja kiitollinen, kun pääsen mukaan näin tärkeään sekä innovatiiviseen hankkeeseen. Toiminnallisten häiriöiden kuntoutus on Suomessa vielä melko lailla lapsen kengissä ja onkin tärkeää luoda meille toimiva yhtenäinen hoito- sekä kuntoutuspolku. Tutkittua tietoa muualta maailmasta löytyy jonkun verran, nyt on aika Suomalaiselle mallille. Nämä asiakkaat ovat olleet tietyllä tapaa väliinputoajia, joiden monimuotoisten oireiden äärelle on ollut lääketieteellisesti haastavaa pysähtyä. Nyt meillä on siihen ainutlaatuinen mahdollisuus. Toivon kehittämishankkeelta asiakaslähtöistä, arkeen sekä osallisuuteen keskittyvää ja yhteistoiminnallista otetta.

Mistä on kyse?

Noin joka viides meistä hakeutuu hoitoon elämänsä aikana epämääräisten oireiden ja kipujen takia, joiden syntymekanismia ei tällä hetkellä lääketiede osaa selittää. Esimerkiksi jos ahdistava ja stressaava tilanne vaikuttaa unensaantiisi tai sekoittaa vatsasi tai aiheuttaa päänsäryn. Puhutaan toiminnallisista oireista. Lääketieteessä sillä tarkoitetaan vaivaa, joka ei ole selitettävissä elimellisellä sairaudella. Kun taas tämä oireilu laajenee sekä pitkittyy haitaten elämää, puhutaan toiminnallisesta häiriöstä. Oireiluun liittyy paljon ennakkoluuloja ja se saatetaan joskus sekoittaa mielenterveysongelmiin tai jopa luulosairauteen. Ajattelulla on merkitystä, mutta oireet eivät synny niiden kautta. Ajattelumallit ovat kuitenkin isossa roolissa, sillä usein huoliajatusten luoma stressi pahentaa oireilua.

Oireet ovat hyvin yksilöllisiä sekä ajallisesti vaihtelevia ja usein monimuotoisia sekä -tekijäisiä. Taustalla on sosiaalisia tekijöitä, ympäristötekijöitä, fyysisiä ja psyykkisiä terveyttä heikentäviä tekijöitä. Neurologiset oireet ovat tavallisia. Lisäksi sairastuneet kärsivät tyypillisesti mm. mielialan laskusta, muistihäiriöistä, uupumuksesta, aivosumun tunteesta ja kivuista. Nämä kaikki oireeton pystytty lääketieteellisesti toteamaan aivokuvantamisen avulla, joten kyseessä ei ole mielikuvituksen tuoma kuvitelma tai aiemmin mainittu luulosairaus. Niiden tunnistaminen on kuitenkin vaikeaa eikä niitä kyetä hoitamaan lääkkeillä. (https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006315186.ht...)

Toiminnallisten häiriöiden kehittyminen

On todettu, että jotkut ihmiset ovat muita alttiimpia sairastumaan. Erot löytyvät usein persoonallisuuden piirteistä, ajattelumalleista, aiemmista kokemuksista, perintötekijöistä sekä muista sietokykyä heikentävistä tekijöistä (esim. vaivat, sairaudet). Lisäksi lapsuudessa koetut traumaattiset kokemukset altistavat näille häiriöille, koska ne vaikuttavat alentavasti mm. stressinsäätelykykyyn. On kuitenkin tärkeää muistaa, että varsinaiseen oireiden puhkeamiseen tarvitaan aina laukaiseva tekijä (esim. vaikea elämäntilanne, kaatuminen tai loukkaantuminen), jolloin keskushermosto herkistyy. Tästä seuraa automaattinen tarkkaavuuden kohdentaminen hermoston sekä hormonien välittämiin fysiologisiin ilmiöihin, emotionaalisten reaktioiden lisääntyminen ja yksilöllinen tilanteen havainnoiminen sekä tulkinta. Nämä aiheuttavat erilaisia toiminnallisia oireita (fyysisiä, kognitiivisia, emotionaalisia) ja hiljalleen muuttavat käytöstämme.

Lyhyesti ja käytännön läheisesti sanottuna: usein oireilu pahenee, kun ihminen pelästyy oireita ja alkaa ahdistuneesti tarkkailemaan omaa olotilaansa sekä jopa vältellä oireita pahentavia tilanteita. Nämä kaikki ovat vuorovaikutuksessa ja pahentavat toinen toistaan. Tilanteessa vaikuttavat vahvasti myös henkilön ennakko-odotukset (tunteet, tieto, uskomukset) sekä tilanteeseen liittyvät tekijät (ennakoitavuus, mieliala, tuki tilanteessa, kontrollin tunne). Pahimmillaan oireistosta voi seurata toimintakyvyn rajoituksia tai elämänhallinnan haasteita, mikä taas voi johtaa työ-/opiskelukyvyttömyyteen tai vaikeuksiin suoriutua päivittäisistä toimista.(https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/1382... )

Keskushermoston merkitys

Tutkimustulokset esittävät, että toiminnallisissa häiriöissä olisi kyse keskushermoston herkistymisestä. Lisäksi kun potilas kiinnittää enemmän ja enemmän huomiota oireisiinsa, haitalliset hermoradat vahvistuvat. Tästä syntyy helposti kierre. ( https://www.mediuutiset.fi/uutiset/nama-potilaat-e... ) Tahdosta riippumaton hermosto jaetaan kahteen osaan; sympaattiseen ja parasympaattiseen. Sympaattinen hermosto aktivoituu kuormittavissa ja vaativissa tilanteissa ja se näkyy esimerkiksi sykkeen nousuna. Parasympaattinen hermosto taas rauhoittaa elimistöä. Toiminnallisissa häiriöissä sympaattinen hermosto onaktiivinen kun taas parasympaattinen hermosto ei kykene tätä tilannetta tasaamaan, jolloin oireet syntyvät.

Lyhyesti kuntoutuksen kehittämishankkeesta

Toiminnallisten häiriöiden osalta Suomessa ei ole sovittuja hoitoketjuja. Hoidon ohjeistus on selkeästi vaikeampaa kuin muissa sairauksissa. Usein potilaat ohjautuvat ensimmäisenä erikoisaloille somaattisen oireensa mukaisesti. Hankkeen tavoitteena on kehittää erilaisia kuntoutusmalleja toiminnallisten häiriöiden kuntoutukseen, kehittää yhteistyötä toimijoiden välillä, saada lisää kokemusta sekä tietoa kyseisestä asiakasryhmästä ja tehdä ehdotus siitä kenelle kuntoutuspalvelujen järjestäminen kuuluu jatkossa. Kehittämishankkeessa lähtökohtana on asiakkaan arjessa selviytymisen tukeminen. (https://www.kela.fi/yhteistyokumppanit-kuntoutuspa... ) Tässä mielestäni juuri toimintaterapialla on avainrooli.

Toimintaterapiaa toiminnallisiin häiriöihin

Toimintaterapiassa keskiössä ei ole diagnoosi vaan ihminen. Toimintaterapiassa painottuu asiakkaan yksilöllisen sekä mielekkään arjen ja siihen osallistumisen merkitys kuntoutuksessa. Toimintaterapian yksi tunnetuimpia malleja on MOHO-malli, jossa ihmiskuva nähdään hyvin kokonaisvaltaisena. Osallistumiseen ja asiakkaan toimintakykyyn vaikuttavat fyysiset taidot ja valmiudet, mutta myös asiakkaan henkiset prosessit (mm. sisäistetyt roolit, arvot, motivaatio, tottumukset ja kyvykkyyden tunne). Toimintaterapiassa hyödynnetään holistista lähestymistapaa, jossa terapeutti ottaa huomioon koko asiakkaan elämäntilanteen, hänen toimintakykynsä laajasti ja vahvistaa asiakkaan mahdollisuuksia osallistua omaan elämäänsä. Toimintaterapeutti kehittää asiakkaan lähipiirin sekä sosiaalisen verkoston roolia ja vahvistaa sosiaalista osallistumista, edesauttaa asiakkaan kykyjä omahoitoon ja sitouttaa asiakasta kuntoutusprosessiin. Toimintaterapiaprosessiin on sisäänrakennettuna asiakaskeskeisyys. Keskiössä on asiakkaan kuuleminen, tiedon jakaminen ja yhteistyö. Asiakas vaikuttaa omaan kuntoutukseensa ja tekee päätöksiä saamansa tiedon perusteella. Asiakkaalla on siis hyvin aktiivinen rooli, jossa terapeutti varmistaa sen, että asiakas tulee ymmärretyksi ja kohdatuksi.

Toimintaterapian keinoja

Toiminnallisten häiriöiden toimintaterapiassa yhdistellään erilaisia menetelmiä, jotka pohjautuvat ulkomailla hyviksi todettuihin käytänteisiin (esim. Tanskassa Århusin malli ja Kanadassa Nova Scotian malli). Toimivina terapeuttisina interventioina voidaan pitääturvallisia lääkkeettömiä hoitovaihtoehtoja, jotka tasapainottavat autonomisen hermoston toimintaa (esim. stressinhallinta, rentoutustekniikat, mindfulness, keho-mieli harjoitukset, kehonhuolto ja meditaatio). Myös kognitiiviseen käyttäytymis- (CBT) ja hyväksymis-omistautumisterapiaan (ACT) perustuvia menetelmiä on aktiivisessa käytössä. Näitä ovat mm. psykoedukaatio, haitallisten uskomusten tarkastelu ja korjaaminen, asiakkaan oman kontrollin tunteen lisääntyminen, terveydentilaan liittyvän ahdistuksen/huolestuneisuuden vähentäminen ja psyykkisen joustavuuden kehittyminen.

Århusin erikoisyksikössä tähän on kehitetty mielenkiintoinen oma hoito-ohjelmansa, STreSS-hoitomalli. Lisäksi toimintaterapiassa keskitytään asiakkaan arjen sujumiseen, osallistumiseen ja siihen, miten esimerkiksi aktiivisuus- ja lepojaksot vuorottelevat, millaiset asiakkaan toimintatavat parhaiten tukevat osallistumista eri toimintoihin, toiminnan muokkaaminen ja pilkkominen sekä ajankäyttö. Myös mahdolliset apuvälineet tai kompensoivat tekniikat kotitöiden ja adl-toimintojen sujuvoittamiseksi ovat tärkeä osa toimintaterapiaa. ( https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/1606... )

Heidi Lindström, toimintaterapeutti toi.minna Oy, heidi.lindstrom@toiminna.com, puh. 050 3266 790.

Kelan rahoittama kehittämishanke https://www.kela.fi/documents/10180/24327790/Logo_Kela_rgb.gif/57afae34-cbed-4649-ac91-1f11fb27a401?t=1553685409200